Tehtävä 3: Lait & säädökset

Lähde: pixabay http://pixabay.com/en/paper-law-big-46096/

Valmismatkalaki

Valmismatka maksetaan yleensä etukäteen, joten ennen matkan ostamista kannattaa varmistaa matkatoimiston luotettavuus Kuluttajaviraston matkatoimistorekisteristä.

Matkatoimiston on kerrottava matkustajalle, onko kyseessä valmismatka. Valmismatkan tunnistaa myös matkustusasiakirjoissa käytetystä valmismatka-logosta.

Valmismatka on yleensä pakettina ostettu matkailupalvelujen yhdistelmä. Valmismatka on esimerkiksi matkatoimiston myymä

• lento & hotelli
• hotelli & matkailupalvelu kuten esimerkiksi formulalippu, sukelluskurssi tai autonvuokraus 
• matkustajan toiveiden mukaan räätälöity matka 

Matkustajan oikeudet laissa, yleisissä valmismatkaehdoissa tai erityismatkaehdoissa

Valmismatka-sivuilta löytyy tietoa matkustajan oikeuksista yleisimmissä valmismatkoihin liittyvissä ongelmatilanteissa. Matkustajan oikeudet valmismatkalla perustuvat valmismatkalakiin. 

Kuluttajavirasto ja Suomen matkatoimistoalan liitto ovat sopineet yleisistä valmismatkaehdoista, joita sovelletaan yli 2 vuorokautta kestäviin matkoihin. Yleisissä valmismatkaehdoissa on sovittu esimerkiksi matkan peruuttamisoikeuksista, hinnan maksamisesta ja korvauskysymyksistä.

Matkanjärjestäjä voi erityistilanteissa käyttää yleisistä valmismatkaehdoista poikkeavia sopimusehtoja. Erityisehdot eivät saa olla ristiriidassa valmismatkalain kanssa. 

Ongelmatilanteiden varalta matkan sopimusehtoihin kannattaa tutustua ennen matkalle lähtöä.

Kuluttajasuojalaki

Kuluttajansuojalain soveltamisalana on kulutushyödykkeiden tarjonta, myynti ja muu markkinointi elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Se kuuluu oikeudenalojen systematiikassa kauppaoikeuden piiriin tai velvoiteoikeuden piiriin. Kollektiivista kuluttajasuojaa käsittelevät osat on yleensä luettu kauppaoikeuden piiriin, kun taas velvoiteoikeuteen on katsottu kuuluvan kuluttajakauppaa käsittelevät kysymykset.

Kuluttajankauppa (5 luku)

Sopimusehto, joka poikkeaa kuluttajansuojalain 4 luvun säännöksistä ostajan vahingoksi, on mitätön. Esimerkiksi tuotteelle myönnetty takuu aiheuttaa usein epätietoisuutta, sillä kuluttajat eivät aina tiedä todellisista oikeuksistaan. Takuuajan rajoittaminen ei ole 4 luvun mukaan mahdollista, vaan kuluttajalla on oikeus vedota tavarassa ostohetkellä olleeseen virheeseen kohtuullisen ajan kuluessa ostohetkestä lukien (max. 10 vuotta). Tämä oikeus kuluttajalla on riippumatta siitä, minkä pituisen takuun myyjä olisi tuotteelle myöntänyt.
4 luvussa ovat myös säännökset ns. vaaranvastuun siirtymisestä. Pääsääntöisesti myyjä vastaa tuotteen toimittamisesta perille ja toimituksen aikana syntyneiden vahinkojen korvaamisesta, ellei kyseessä ole ns. noutokauppa (ostaja hakee tavaran myyjän tiloista). Osapuolilla on myös velvollisuuksia toisiaan kohtaan, muun muassa ostajan tulee tarvittaessa auttaa tavaran perille toimittamista (avata ovia, antaa ohjeita yms.).
Ostaessaan virheellisen tuotteen on ostajalla mahdollisuus vedota joko myyjään tai KSL 5:31 §:n mukaisesti tätä aikaisempaan portaaseen (maahantuoja, valmistaja tms.). Ostaja voi myös vaatia reklamoinnista aiheutuneet välttämättömät kustannukset, esimerkiksi matka- ja puhelinkulut, korvattavaksi.

Tietosuoja

Tietosuoja on käsitteenä hieman harhaanjohtava: tietosuoja saatetaan ymmärtää väärin tietojen suojaamiseksi vaikka käsitteellä tarkoitetaan yksityisyyden suojaamista. Englanninkielinen termi privacy, joka voidaan suomentaa myös yksityisyys, kuvaa tarkoitusta osuvammin. Tietosuojaa valvova viranomainen, tietosuojavaltuutettu, määrittelee tietosuojaan kuuluvaksi ”ihmisten yksityiselämän suoja ja muut sitä turvaavat oikeudet henkilötietoja käsiteltäessä” (Tietosuojavaltuutettu). Viime kädessä tietosuoja perustuu perustuslakiin, jossa yksityiselämän suoja on määritelty perusoikeudeksi (PL 10§).

Tietosuojalla tarkoitetaan siis henkilötietojen käsittelyä tavalla, joka suojaa henkilön yksityiselämää. Henkilötietojen käsittelyä ohjaa henkilötietolaki, jonka mukaan henkilötiedoilla tarkoitetaan ”kaikenlaisia luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi” (HetiL 3§). Verkkokaupassa henkilötietoja ovat esimerkiksi asiakkaan itsestään toimitusta varten antamat tiedot sekä kaikki automaattisesti, joskus jopa asiakkaan tiedostamatta tallentuvat tiedot, joista asiakas on tunnistettavissa. Tietosuojaa käsitellään myös sähkoisen viestinnän tietosuojalaissa.

Verkkokauppapalvelussa tietosuoja ja sitä säätelevä lainsäädäntö tulee huomioida henkilötietojen keräämiseen ja säilyttämiseen liittyvissä käytänteissä. Lisäksi tietosuojalainsäädäntö säätelee kerätyn tiedon hyödyntämistä esimerkiksi markkinointitarkoitukseen.

Verkkokaupankäynnissä tarvitaan erilaisia henkilötietoja, kuten asiakkaiden nimiä, osoitteita, puhelinnumeroita ja maksutietoja. Tietoja tarvitaan esimerkiksi tuotteiden toimittamiseksi asiakkaalle. Henkilötietojen käsittelyä ohjaavan henkilötietolain mukaan ”lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista.” (HetiL 1§). Henkilötietolaissa määritellään sekä henkilötietoja keräävän tahon velvollisuudet että henkilötietojen kohteena olevan henkilön oikeudet. Henkiötietolain noudattamista valvoo tietosuojavaltuutettu.

Verkkokaupankäyntiin tarvittavia asiakastietoja kerättäessä muodostuu aina henkilörekisteri. Rekisteri muodostuu riippumatta siitä, vaaditaanko asiakkaalta rekisteröityminen vai syötetäänkö tiedot kertaluonteisesti kauppatapahtuman yhteydessä. Myös verkkokaupan lokitiedoista voi muodostua henkilörekisteri, jos ne sisältävät tietoja, joiden avulla on mahdollista tunnistaa yksittäinen henkilö (Ota oppaaksi henkilötietolaki).
Rekisterin pitäjän eli verkkokauppapalvelun tarjoajan tulee laatia jokaisesta henkilörekisteristä rekisteriseloste, jossa tulee olla muun muassa rekisterinpitäjän nimi ja yhteystiedot sekä henkilötietojen käsittelyn tarkoitus (HetiL 10§). Myös eri käyttötarkoituksia varten kerättävistä tiedoista on laadittava erilliset rekisteriselosteet (Laadi tietosuojaseloste 2010). Rekisteriselosteiden on oltava jokaisen saatavilla (HetiL 10§.). Verkkokauppapalvelussa rekisteri on luonnollista sijoittaa verkkokauppasivustolle.
Henkilötietolaissa asetetun tiedonantovelvoitteen (HetiL 24§) nojalla rekisterinpitäjän tulee rekisteriselosteen lisäksi laatia tietosuojaseloste. Tietosuojaselosteen tavoite on antaa rekisteröidylle tieto hänen antamiensa henkilötietojen käsittelystä ja käytöstä. Tietosuojaseloste on paitsi laissa säädetty velvoite myös keino parantaa asiakkaiden luottamusta palveluun. Tietosuojaselosteen muotoa ei ole laissa määrätty, mutta sen tulee sisältää henkilötietolain 10 ja 24§:ssä edellyttämä informaatio. (Laadi tietosuojaseloste 2010.)

Rekisteri- ja tietosuojaselosteen laatimisessa auttavat esimerkiksi tietosuojavaltuutetun toimiston sivuilta löytyvät mallipohjat (http://www.tietosuoja.fi/2584.htm) ja oppaat.

Etämyyntisäännökset

Etämyynnissä 14 päivän peruuttamisoikeus

Etämyyntiä ovat mm. puhelinmyynti, postimyynti, verkkokauppa ja tv-shoppailu. Kuttajansuojalain etämyyntisäännökset ovat lain 6 luvussa.
Tavaroiden etäkaupassa ostopäätös perustuu yleensä pelkästään kuvaan ja tekstiin. Kauppaliikkeen antamaa tuotteen tutkimis- ja kokeilumahdollisuutta ei etäkaupassa yleensä ole. Siksi etäkaupan kulmakivenä on aina ollut tietyn pituinen kaupan peruuttamisoikeus sekä se, että tuotetta pitää voida tietyin ehdoin kotona tutkia.
Tavallisessa kaupankäynnissä ei ole lakisääteistä kaupan peruuttamisoikeutta, vaikka monet liikeketjut sellaisen vapaaehtoisesti antavatkin.

Etämyyntisäännöksiä ei lainkaan sovelleta esimerkiksi kiinteistön kauppaan. Rahoituspalveluiden etämyynnistä on puolestaan omat säännöksensä kuluttajansuojalain 6a luvussa.

Etämyynnin Peruuttamisaika on 14 päivää – ei koskaan tätä lyhyempi. Pidemmän peruuttamisajan voi toki ehdoissa antaa.
Peruuttamisoikeus koskee valtaosaa tuotteista. Tuoteryhmät, joiden kohdalla ei ole etämyynnin peruuttamisoikeutta, on lueteltu laissa.
Peruuttamisoikeutta ei ole muun muassa

• nopeasti pilaantuvilla tuotteilla,
• avatuilla sinetöidyillä cd/dvd-levyillä,
• sanoma- ja aikakauslehdillä, jos niitä ei ole myyty puhelimitse myyjän aloitteesta,
• kuluttajan tilaamilla mittatilaustavaroilla
• päivittäistavaroiden kotíintoimituksilla yksittäistilauksina

Koska tuoteryhmät on lueteltu laissa, yritys ei voi rajata joitakin tuoteryhmiä tai esimerkiksi tarjous- tai aletuotteita peruuttamisoikeuden ulkopuolelle.
Peruuttamisoikeudesta on kerrottava. Kuluttajalle pitää kertoa oikeudesta peruuttaa kauppa ja antaa peruuttamisohjeet. Jos peruuttamisoikeutta ei tietyissä lain sallimissa tilanteissa ole, asiasta on kerrottava.

Samanlainen kokeiluoikeus kuin myymälässä

Kuluttajalla on oikeus kokeilla etämyyntituotetta kotona, koska ostopäätös tehdään yleensä vain kuvan ja tekstin perusteella eikä tuotetta voi silloin tutkia. Pääsääntö on, että kokeilun ja tutkimisen voi tehdä kuten myymälöissä. Tuotetta ei kuitenkaan saa ryhtyä käyttämään.

Kuluttajalle taattua peruuttamisoikeutta ei voi normaalin tutkimisen vuoksi poistaa. Yritys ei esimerkiksi voi noin vain nimetä tuotetta, jolle se ei anna peruuttamisoikeutta, jos tuotteen pakkaus on avattu.

Esimerkiksi alusasuja ei voi nimetä ”hygieniatuotteiksi” ja jättää niiden avatut pakkaukset palautusoikeuden ulkopuolelle. Alusasuja voi kokeilla myymälöissä, joissa myös annetaan ohjeita, miten kokeilun voi tehdä hygieenisesti. Aito hygieniatuote on esimerkiksi kosmetiikkapurkki tai piilolasipakkaus, jonka steriiliä osaa kuluttaja ei saa avata menettämättä peruutusoikeuttaan.

Jos taas sinetöity tietokoneohjelma – jolle ei tarvitse avattuna peruutusoikeutta antaa – ja tietokone toimitetaan samassa paketissa, yritys ei voi ilmoittaa ehdoissaan, ettei tietokoneellakaan ole palautusoikeutta, jos paketti on avattu. 

Palauttamisen pitää olla helppoa ja kulutonta

Yritys ei voi vaatia kuluttajaa maksamaan normaaleja postimaksuja kaupan peruuntuessa tai monimutkaistaa palautusprosessia yrityksen omilla käytännöillä.

Kuluttaja voi tehdä peruuttamisilmoituksen joko suullisesti tai kirjallisesti. Myös tavaran palauttaminen tai paketin noutamatta jättäminen katsotaan peruuttamiseksi. Peruuttamisilmoituksen muodolle ei voi yleensä asettaa tämän enempää vaateita. Siksi esimerkiksi sellainen vaatimus ei käy, jossa kuluttajan on otettava yhteys yrityksen asiakaspalveluun ja saatava sieltä palautusnumero.

Asiakasta ei voida myöskään vaatia ilmoittamaan palauttamisen syytä. Toivomuksena tämän voi esittää, koska siitä saattaa olla hyötyä tuote- ja sisäänostosuunnittelussa.
Yritys maksaa normaalit palauttamismaksut. Jos tuote voidaan palauttaa tavanomaisesti postitse, yritys vastaa palautuskuluista. Vain silloin, jos palautus esimerkiksi kokonsa tai painonsa takia edellyttää erityiskuljetusta, voidaan lähetyskuluja vaatia kuluttajalta. Asiasta on mainittava ehdoissa.

Muotovapaus

Suomessa vallitsee pääsääntöisesti muotovapaus sopimusten osalta. Tämä tarkoittaa, että sopimukset ovat sitovia riippumatta siitä, onko ne tehty kirjallisesti vai suullisesti. Poikkeuksia muotovapaudesta on esimerkiksi kiinteistön kaupassa: kiinteistön kauppa on aina tehtävä kirjallisesti. Osapuolet voivat myös keskenään muotovaraumin sopia, että ainoastaan kirjallinen sopimus on pätevä.

Vaikka sopimukset sitovat suullisinakin, on kirjallisessa sopimisessa huomattavia etuja. Kirjallisesti sovittaessa osapuolten velvoitteet kirjataan, mikä vähentää epäselvyyttä ja luo vakautta, kun velvoitteista syntyy harvemmin riitaisuuksia suhteessa suullisiin sopimuksiin. Kirjallisen sopimuksen merkitys korostuu usein sen todisteluvaikutuksessa

Sähköisen liiketoiminnan perusedellytys on, että osapuolet voivat tehdä sitovia sopimuksia keskenään. Suomessa ja useimmissa muissakin maissa tunnustetun sopimusvapauden periaatteen mukaisesti sitova sopimus voidaan tehdä pääsääntöisesti muotovapaasti joko kirjallisesti, suullisesti tai verkon välityksellä. 

Verkkosopimukset ovat sähköisiä sopimuksia, joille on ominaista että tahdonilmaisujen vaihto tapahtuu tietoverkon välityksellä. Sopimuksen teossa ei tällöin ole mahdollista käyttää perinteistä kirjallista muotoa tai omakätistä allekirjoitusta. Verkko-sopimukset ovat lisäksi luonteeltaan tyypillisesti etäsopimuksia. Sähköisten sopimusten luotettavuuden kannalta on tärkeää, että oikeustoimen sisältö, oikeustoimen tekijä ja tämän ilmaisutahto on myöhemmin todennettavissa. 

Yritysten välisessä kaupassa vallitsevan sopimusvapauden (osapuolet voivat vapaasti päättää sopimuksiensa oikeuksista ja velvollisuuksista) lisäksi pääsääntönä on muotovapaus. Se tarkoittaa sitä, että laki ei määrää sopimuksen muotoa vaan yritykset voivat tehdä sopimuksensa parhaimmaksi katsomallaan tavalla ja sopijaosapuolille sopivassa muodossa. Sopimus voidaan tehdä siis vaikkapa suullisesti tai sähköisesti.